Sädemätä

Sädemädässä säde heikentyy ja lopulta tulehtuu. Sädemätätulehdusta esiintyy etenkin kosteana kautena kuten syksyllä. Karsinan, tarhan ja alustan likaisuus: virtsa-, lantakertymät edesauttaa sädemädän syntymistä. Tulehdus ilmenee säteen pehmenemisenä, säde repaloituu ja lopulta säteestä erittyy mustaa haisevaa eritettä. Jos sädemätä jää hoitamatta, se voi edetä syvemmälle kavion kudoksiin ja muodostua krooniseksi tulehdukseksi sekä edetä peräti kavion ulkopuolen kudoksiin.

Sädemädän aiheuttaa usein hapettomissa olosuhteissa (anaerobinen) elävä bakteeri.  Siksi kavion säännöllinen puhdistus, kuivaksi saaminen ja hyvä hygienia myös elinolosuhteissa ovat ensisijaisen tärkeitä hoidossa ja taudin välttämiseksi. Sädemätä hoidetaan yhteistyössä kengittäjän ja tarvittaessa eläinlääkärin kanssa. Kengittäjä vuolee heikentyneen pehmeän ja tulehtuneen sädekudoksen pois sekä tekee tarvittaessa tilaa/ilmastoi, jotta märkä pääsee valumaan ulos. Paikallishoitona käytetään erilaisia bakteereita, mikrobeita tappavia (antimikrobisia) aineita kuten esimerkiksi kuparisulfaattia. Kavio pyritään pitämään puhtaana ja kuivana. Kengittäjä tarvitaan säännöllisesti siistimään säde hoidon aikana.

Kavion pohjassa olevan säteen hoitaminen on haasteellista ja aina ei tulehdusta ylläpitäviä olosuhteita saada korjatuksi. Riskinä on sädemädän kroonistuminen ja leviäminen syvemmälle kavioon. Syvemmälle kavioon edennyt sädemätä on vaikea hoitaa vain paikallisesti talliolosuhteissa. Pahimmillaan voi sädemädän hoito edellyttää klinikalla tapahtuvaa hoitoa. Siksi on äärimmäisen tärkeää hoitaa sädemätä ajoissa. Sädemädän hoito voi hyvin kestää useamman viikon.

Mikäli paikallishoito ei auta, tilanne pahenee, hevonen alkaa ontua, jalka turpoaa yms. kutsutaan eläinlääkäri paikalle.

Monet sädemädän hoidossa käytetyt aineet ovat usein kovia myrkkyjä, jotka vaurioittavat ja/tai kuivattavat sädekudoksen koppuralle. Näin saadaan sädemätätulehdusta lievennettyä tai jopa hallintaan, mutta sädekudos on osin tai lähes kokonaan vaurioitunut.