Uloimpana jatkuvasti uudistuva ohut epidermis, jonka funktio on suojata ulkoisilta haittatekijöiltä (taudinaiheuttajat) sekä estää kehon nesteiden, suolojen, ravinteiden ja veden poistumista. Lajien välisiä eroja on muun muassa epidermiksen paksuudessa ja uudistumisnopeudessa. Paksuin epidermis näistä eläimistä on hevosilla.

Keskellä sijaitsee dermis kerros. Dermiksen verisuonitus hoitaa ravinteet epidermikseen sekä kontrolloivat kehon ja ihon lämpötilaa. Karvan juuritupessa ja dermiksessa sijaitsee hermoja, joiden avulla eläimet tuntevat kivun, kosketuksen, kutinan ja lämpötilan.

Alin rasvainen kerros on subkutis, joka toimii varastona esim. nesteille, elektrolyyteille.

Tali- ja hikirauhaset sijaitsevat dermiksessä. Talirauhasista erittyy rasvahappoja ihon pinnalle, joka tuo iholle joustavuutta. Rasvahappoja on erillaisia ja niillä on merkittävä rooli ihon suojamekanismille. Koirat ja kissat säätelevät lämpöään hikoilemalla tassuista ja läähättämällä, kun taas hevoset hikoilevat koko kehostaan. Ihon paksuus ja rakenne vaihtelevat kehonosasta riippuen, esim. tassun pohjat, kirsu, vatsanalus. Merkittävä ero ihmisen ihoon verrattuna on, että kissan, koiran ja hevosen ihon pH on jokseenkin neutraali eli pH noin 7, kun se ihmisillä on hapan pH noin 5,5.

Iho koostuu erilaisista soluista, joista osa on immuunijärjestelmän soluja. Iholla on myös funktio immuunivasteen säätelyssä. Iholla valmistetaan auringon valon avulla D-vitamiinia. Iho on paljon enemmän kuin vain kehon kuori ja siten sen hyvä kunto on tärkeää eläimen hyvinvoinnille.